PAIDEIA –alustus 11-32
· Werner Jaegerin suurteosta Paideia (engl. The Ideals of Greek Culture) voidaan pitää yhtenä aikamme humanistisen tutkimuksen etevimmistä saavutuksista
· pais= lapsi, otsikko ilmaisee kreikan kielessä kokonaisuutta, jonka eri puolia nykykielesä vastaavat mm. sanat sivilisaatio, kulttuuri, traditio, kirjallisuus ja kasvatus.
· Jaeger pyrkii teoksessaan osoittamaan, miten muinaisen kreikkalaisten kulttuuri kuvastaa eräitä esikuvia tai ihanteita, jotka tarkoittavat ihmisten kasvatusta ja paremmaksi kehittämistä.
· Kaksi perusväittämää:
o Kreikkalaisten ainutlaatuinen asema historiassa perustuu siihen mitä he ajattelivat kasvatuksesta: kehittää ihmistä ihmisenä, ihannekuvan kaltaiseksi. Muut kulttuurit pyrkivät säilyttämään jo olemassa oleva, voidaan suorittaa jako kreikkalaisten maailmaan ja ulkopuoliseen maailmaan.
§ Ihannekuvalla tarkoitetaan tässä niitä psykologisia sääntöjä, jotka hallitsevat ihmisolentoja. EI ehdotonta yksilöllisyyttä (individualismia), tieto ihmisyydestä on ihanne. Tieto tosin vain välikappale, ei päämäärä.
§ Ihminen osa kosmosta; lainmukaista maailmanjärjestystä. Ihminen kuuluu valtion pienempiin kokonaisuuksiin, joissa vallitsee järjestys.
o Nykyisen Euroopan kulttuuri on vahvasti sukua vanhojen kreikkalaisten kulttuurille (hellenosentrinen=kreikan kulttuuripiiri)
§ Aina kun kulttuurimme joutuu kriisiin, arvioimme uudelleen ihanteet, so. kreikkalaisen alkuperämme.
· Jaeger tahtoo teoksessaan meidän ymmärtävän kreikkalaisia kuten he ymmärsivät itsensä.
o Tämä mahdollista yhteisten, helleenisien arvojen vuoksi.
o itsetutkiskelu ja orientoituminen helpottuu, kun meillä on historiallisesti luotettavaa tietoa paideiasta sellaisena kuin Kreikkalaiset itse sitä harjoittivat.
· Ongelmia:
o teoksessa on riski päätyä laajuutensa vuoksi lukemattomiin detaljeihin, toisaalta liikaan väljyyteen.
o Pelkät kirjalliset lähteet.
· Filosofian synty alkujaan vahvasti yhteydessä yhteiskunnalliseen muutokseen: aatelistokulttuurin häviäminen ja kaupunkivaltion syntyminen
· Syntyi käsite Dike= oikeudenmukaisuus. Tämä merkitsi ensi kädessä yhdenvertaisuutta lain edessä. Myöhemmin merkitsi äänioikeutta, sekä yhtäläistä oikeutta virkoihin.
· kosmos merkitsee oikeastaan sosiaalisen yhteisön oikeata järjestystä. Myöhemmin järjestys projisoitiin luontoon à maailmanjärjestys.
· Vanhimmat kosmos –filosofit: Anaksimandros, Ksenofanes ja Herakleifos.
o Anaksimandroksen tärkein ajatus on, että luonnon tapahtumat seuraavat lainalaista, juridista järjestystä.
§ Jo sana laki merkitsee meille niin luonnon, kuin yht.kunnan lakeja. Vastaavasti sana syy (kreikan sana ”aitia”) merkitsee syytä niin luonnontieteessä kuin moraalissa.
§ Merkillisyys: Maailmanjärjestyksen idea on syntynyt yhteiskunnan projisoimisesta luontoon, joka sitten projisoidaan takaisin ihmisten maailmaan normiksi.
o Ksenofanes oli poleeminen runoilija.
§ kohdistaa kritiikin Homerokseen ja Hesiodokseen, sekä heidän jumal-käsityksiin. ”jos härät osaisivat maalata, ne maalaisivat jumalat härän muotoon”.
§ Ksenofanes käyttää järkiperäistä maailmanselitystä aseena ennakkoluuloja ja uskontoa vastaan. Homeerisissa jumalmaailmasta löytyy aristokraattisen sääty-yhteiskunnan ihanteetà Ksenofanes asettaa maailmanjärjestyksen jumalalliseksi normiksi: yhteiskunnan tulee olla oikeudenmukainen, koska maailmanjärjestys on sellainen.
o Herakleitos oli antiikin syvämietteinen ajattelija. Hän ei etsinyt niinkään oppia, vaan oivallusta. Herakleitos etsii ihmisen sisäisestä elämästä vastinetta luonnon laeille.
§ Ihminen itse noudattaa myös yleispäteviä moraalia ja oikeusnormeja, jotka ilmenevät lainmukaisena järjestyksenä.
o Yhdessä filosofit muodostavat kolme kosmosta: kaikkeuden, yhteiskunnan ja sielun kosmoksen. Yhteiskunnan kosmos on alkuperäinen. Tästä syntyy idea kaikkeuden kosmoksesta, joka projisoituu ihmisten välisiin suhteisiin sielun kosmokseksi.
o Filosofeilla myös ajatus järjen heikkoudesta: Mitä syvemmin järjen sanalla ihminen määrittää elämäänsä, sitä uhkaavammaksi muuttuu toisaalta siitä seuraavat katastrofit. Ihmisen ajattelu ylittää sen tiedon rajan, mikä on hänelle hyväksi. Teoreettinen ihminen on onneton olento, ja tätä tietä voi seurata sekä yksityisten, että kansojen ajatuksista. ”Tieto lisää tuskaa”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti