Kun ihmisellä on vain liikaa vapaa-aikaa!

tiistai 31. tammikuuta 2012

Kasop 1 tsydeemi: PAIDEIA

PAIDEIA –alustus 11-32

·         Werner Jaegerin suurteosta Paideia (engl. The Ideals of Greek Culture) voidaan pitää yhtenä aikamme humanistisen tutkimuksen etevimmistä saavutuksista

·         pais= lapsi, otsikko ilmaisee kreikan kielessä kokonaisuutta, jonka eri puolia nykykielesä vastaavat mm. sanat sivilisaatio, kulttuuri, traditio, kirjallisuus ja kasvatus.

·         Jaeger pyrkii teoksessaan osoittamaan, miten muinaisen kreikkalaisten kulttuuri kuvastaa eräitä esikuvia tai ihanteita, jotka tarkoittavat ihmisten kasvatusta ja paremmaksi kehittämistä.

·         Kaksi perusväittämää:

o   Kreikkalaisten ainutlaatuinen asema historiassa perustuu siihen mitä he ajattelivat kasvatuksesta: kehittää ihmistä ihmisenä, ihannekuvan kaltaiseksi. Muut kulttuurit pyrkivät säilyttämään jo olemassa oleva, voidaan suorittaa jako kreikkalaisten maailmaan ja ulkopuoliseen maailmaan.

§  Ihannekuvalla tarkoitetaan tässä niitä psykologisia sääntöjä, jotka hallitsevat ihmisolentoja. EI ehdotonta yksilöllisyyttä (individualismia), tieto ihmisyydestä on ihanne. Tieto tosin vain välikappale, ei päämäärä.

§  Ihminen osa kosmosta; lainmukaista maailmanjärjestystä. Ihminen kuuluu valtion pienempiin kokonaisuuksiin, joissa vallitsee järjestys.

o   Nykyisen Euroopan kulttuuri on vahvasti sukua vanhojen kreikkalaisten kulttuurille (hellenosentrinen=kreikan kulttuuripiiri)

§  Aina kun kulttuurimme joutuu kriisiin, arvioimme uudelleen ihanteet, so. kreikkalaisen alkuperämme.

·         Jaeger tahtoo teoksessaan meidän ymmärtävän kreikkalaisia kuten he ymmärsivät itsensä.

o   Tämä mahdollista yhteisten, helleenisien arvojen vuoksi.

o   itsetutkiskelu ja orientoituminen helpottuu, kun meillä on historiallisesti luotettavaa tietoa paideiasta sellaisena kuin Kreikkalaiset itse sitä harjoittivat.

·         Ongelmia:

o   teoksessa on riski päätyä laajuutensa vuoksi lukemattomiin detaljeihin, toisaalta liikaan väljyyteen.

o   Pelkät kirjalliset lähteet.


Kosmoksen löytäminen

·         Filosofian synty alkujaan vahvasti yhteydessä yhteiskunnalliseen muutokseen: aatelistokulttuurin häviäminen ja kaupunkivaltion syntyminen

·         Syntyi käsite Dike= oikeudenmukaisuus. Tämä merkitsi ensi kädessä yhdenvertaisuutta lain edessä. Myöhemmin merkitsi äänioikeutta, sekä yhtäläistä oikeutta virkoihin.

·         kosmos merkitsee oikeastaan sosiaalisen yhteisön oikeata järjestystä. Myöhemmin järjestys projisoitiin luontoon à maailmanjärjestys.

·         Vanhimmat kosmos –filosofit: Anaksimandros, Ksenofanes ja Herakleifos.

o   Anaksimandroksen tärkein ajatus on, että luonnon tapahtumat seuraavat lainalaista, juridista järjestystä.  

§  Jo sana laki merkitsee meille niin luonnon, kuin yht.kunnan lakeja. Vastaavasti sana syy (kreikan sana ”aitia”) merkitsee syytä niin luonnontieteessä kuin moraalissa.

§  Merkillisyys: Maailmanjärjestyksen idea on syntynyt yhteiskunnan projisoimisesta luontoon, joka sitten projisoidaan takaisin ihmisten maailmaan normiksi.

o   Ksenofanes oli poleeminen runoilija.

§  kohdistaa kritiikin Homerokseen ja Hesiodokseen, sekä heidän jumal-käsityksiin. ”jos härät osaisivat maalata, ne maalaisivat jumalat härän muotoon”.

§  Ksenofanes käyttää järkiperäistä maailmanselitystä aseena ennakkoluuloja ja uskontoa vastaan. Homeerisissa jumalmaailmasta löytyy aristokraattisen sääty-yhteiskunnan ihanteetà Ksenofanes asettaa maailmanjärjestyksen jumalalliseksi normiksi: yhteiskunnan tulee olla oikeudenmukainen, koska maailmanjärjestys on sellainen.

o   Herakleitos oli antiikin syvämietteinen ajattelija. Hän ei etsinyt niinkään oppia, vaan  oivallusta. Herakleitos etsii ihmisen sisäisestä elämästä vastinetta luonnon laeille.

§  Ihminen itse noudattaa myös yleispäteviä moraalia ja oikeusnormeja, jotka  ilmenevät lainmukaisena järjestyksenä.

o   Yhdessä filosofit muodostavat kolme kosmosta: kaikkeuden, yhteiskunnan ja sielun kosmoksen. Yhteiskunnan kosmos on alkuperäinen. Tästä syntyy idea kaikkeuden kosmoksesta, joka projisoituu ihmisten välisiin suhteisiin sielun kosmokseksi.

o   Filosofeilla myös ajatus järjen heikkoudesta: Mitä syvemmin järjen sanalla ihminen määrittää elämäänsä, sitä uhkaavammaksi muuttuu toisaalta siitä seuraavat katastrofit. Ihmisen ajattelu ylittää sen tiedon rajan, mikä on hänelle hyväksi. Teoreettinen ihminen on onneton olento, ja tätä tietä voi seurata sekä yksityisten, että kansojen ajatuksista. ”Tieto lisää tuskaa”

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kuvagalleriat (irc, ii2, kuvake)

Ensimmäinen tehtävä oli pohtia eri kuvagallerioiden hyötyjä ja haittoja, sekä esitellä, mitä kertoa näistä sivustoista vanhempainillassa. 


Kenties helpompaa on aluksi selventää näitä kolmea kuvagalleriaa yksi kerrallaan. IRC-Galleria on sivustonsa mukaan Suomen suurin nuorten nettiyhteisö, jossa on yli 450 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. IRC-Galleriaan lisätään päivittäin n. 75 000 kuvaa, 50 000 blogimerkintää ja miljoona kommenttia, ja käyttäjien keski-ikä on reilut 22 vuotta. Gallerian tarkoitus on olla sivusto, jossa on helppo pitää yhteyttä ystäviin, sekä tutustua uusiin ihmisiin. Galleriassa voi kirjoittaa blogia, lisätä kuvia ja videoita muiden nähtäväksi, ja jutella kiinnostavista aiheista lukuisissa yhteisöissä. Lisäksi sivustolla voi perustaa myös omia yhteisöjä esimerkiksi kaveri- tai harrastusporukan käyttöön.


Kuvake.net on 15-25 vuotiaille tarkoitettu kuvagalleria, joka on toiseksi suosituin suomalainen nuorten verkkoyhteisö. Muihin yhteisöihin verrattuna Kuvakkeessa on ilmaiset ominaisuudet kavereiden yhteydenpitoon ja uusien tuttujen löytämiseen. Sivustolla on 145 000 rekisteröitynyttä käyttäjää, 140 000 eri kävijää viikossa  ja käyttäjistä 60 % on miehiä ja 40 % naisia. 69 % käyttäjistä on 18v tai vanhempia. Kuvake kuvaa sivuston hyviksi puoliksi seuraavat asiat: käyttäjä näkee, mitä muut ovat mieltä hänestä, voi esitellä omaa persoonaansa sekä mielipiteitään, voi pitää kavereihinsa yhteyttä ja löytää uusia tuttuja.


Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä on ii2:nen. Sivusto on vuonna 2002 perustettu nuorten oma yhteisösivusto. Lisää palveluun kuvasi, luo oma profiili, keskustele käyttäjien kanssa sekä kommentoi muita yli 200 000 ii2-profiilia. Periaate sivustossa on sama kuin edellisissä kuvagallerioissa. Ulkonäkö suurin poikkeus.


Facebookin suurkuluttajana ei ole vaikea analysoida kuvagallerioita, joiden tarkoitus on pohjimmiltaan sama kuin facebookissa: olla yhteydessä eri ihmisiin vapaa-ajalla, jakaa valokuvia ja kirjoittaa eri tekstejä. Itselläni ei koskaan kuvagallerioita nuorena ollut, koska en moisia tarvinnut/kaivannut. Gallerioiden parhaat puolet ovat juurikin ne seikat, mihin sivustot on suunniteltu; yhteyden pitoon.


Vanhempainillassa kuitenkin korostaisin, kuinka tärkeää on vanhempien valvoa mitä kuvia lapset nettiin laittavat. Galleriat ovat otollisia paikkoja nettikiusaamiselle, sekä sopimattomien kuvien joutumiseen vääriin käsiin. Näin ollen sivustot pitävät sisällään vastuun, jonka lapsen olisi syytä hallita sivua käyttäessä.

Hassun hirveä Habbo

Haluatteko rehellisen mielipiteeni? Ennemmin menisin Stephen Kingin Hohdon Overlook –hotelliin kuin tähän hotelliin. Se onkin toki vain meikäläisen mielipide, ja enemmän meitä kiinnostaakin, miksi lapset menevät ns. ”Habboilemaan” nettiin?

Periaate on yksinkertainen: luodaan hahmo ja siinä se onkin. Koko maailma on auki. Pelaaja voi valita, tekisikö erilaisia tehtäviä, sisustaisi asuntoaan, ruokkisi lemmikkiään yms. Omassa nuoruudessani pelattiin Sims:iä, Habboilu tarjotaan täysin ilmaiseksi verkkosivuilla. Ei enää niitä tuhansia lisäosien asennuksia.

Itse ehdin habboilla noin kymmenen minuuttia kun tajusin miksi ne lapset habbo –hotelliin eksyvät. Tuhannet eri pehmomanaukset, pikkuirstaat kommentit ja suorastaan härskit lähentelyt täytti näytön. Taivas varjele kuinka paljon turhaa eri-ikäiset lapset ja nuoret oksensivat suustaan habbon seinille. Tässä ote kärjestä:

”Alax oleeeeee” (klassikko)

¨”Vittuux siin kyselet” (toinen klassikko)

”Alaxäää?” (Mikä ihme tämä on)

”Vittuuuux”(en edes kommentoi)

Liikaa on lapset lukenut asterixia kun x –kirjain tungetaan joka sanaan.

Asiallisesti sanottuna: lapset ja nuoret hakevat habboilusta itselleen kontakteja, joita eivät joko 1) saa 2) uskalla tehdä käytännössä. Tämä on puhdasta höyryjen pihalle päästämistä. Parempi on räyhätä ja törkyillä netissä kuin käytännössä. Kysymys tosin kuuluu, onko tämä luonnollinen tapa käsitellä ihmissuhdeasioita? Habbo –hotel , niin kuin kaikki muukin netin törky jättää aina jälkeään käytäntöön, ja se pitäisi muistaa. Erityisesti herkille lapsille habon kaltainen sekoilu voisi olla liian koukuttava ja hämmentävä maailma.

En antaisi paitsi vanhempana, sekä opettajana lapsen mennä habboon. Kannustaisin vanhempia kieltämään lastensa habboilu, sillä moinen maailma on väärentävä ja liian koukuttava. Ennen kaikkea asiasta keskustelu lapsen kanssa on tärkeää. Näin lapsi ymmärtäisi sen, mitä hän voi tehdä nettimaailmassa ja mitä ei. Näin saataisiin esimerkiksi nettikiusaaminen vähentymään, sekä lasten ja nuorten turvallinen netin käyttö paranisi.

Naamattu: kaikkien chattailijoiden pyhä kirja.



Pakkohan se on myöntää: facebook on tullut melko isoksi osaksi arkea. Aamu alkaa sillä, että läppäriin laitetaan virta,ja facebook aukeaa myöhemmin näytöstä esille. En kuitenkaan käytä facebookkia aktiivisesti tutkien, vaan sivusto on auki passiivisesti sivussa kaiken muun tekemisen ohella. Näin saan facebookista irti sen, mitä varten se on tehtykin: kommunikointia netin välityksellä. Omasta asunnosta on helppo olla yhteydessä useisiin tuttuihin facebookin välityksellä, koska enemmistö käyttää facebookkia tällaisenä ns. ”uuden ajan puhelimena”. On toki hauskaa aina jakaa kavereilleen mm. erilaisia kuvia ja linkkejä, vaikkakin itselläni ne jäävät tämän ”chattailyn” varjoon.

Niin sanottua naamattua voi kuitenkin kritisoida monesta asiasta. Ei tarvitse puhuakaan epävarmoista tiedonsiirroista, hankalasta suojauksesta, niskuroivasta käyttöjärjestelmästä ja hitaudesta, puhumattakaan sen väärinkäyttämisestä. Facebookissa pärjää, jos siellä osaa toimia sen sääntöjen mukaan. Koulumaailmaan facebookkia en kuitenkaan ottaisi. Toki naamatun kautta on mahdollista helposti viestiä, mutta näin hitaaseen ja epävarmaan käyttöjärjestelmään en luottaisi. Ulkopuoliset ihmiset voisivat helposti häiritä halutessaan koulun ja kodin välistä yhteistyötä verkossa, ja halutessaan myös jäljittää eri henkilöitä.
Erityisesti, ja toistan ERITYISESTI itseäni huolestuttaisi opettajan asema tässä yhteydenpidossa. Facebook, joka on varsinkin itselleni henkilökohtainen yhteydenpitoväline vapaa-ajalla tuntuisi hyvin epävarmalle, kun pitäisi varoa mitä profiiliinsa kirjoittelee. Ihmisen vapauden ja rauhan tunne kärsii, kun työt ns. ”tulevat kotiin”. Opettajakin tarvitsee rauhan kotonaan, eikä omalle profiilisivulle tunkeutuvat oppilaat ja vanhemmat sitä välttämättä tuo.
Toki on mahdollista tehdä erillinen profiili, mutta tämä on toisaalta työlästä, sekä liian lähellä kuitenkin omaa, henkilökohtaista profiilia, ja toisi vain sekaannusta useaan tilanteeseen. Aivan liian vaikeaa ja rasittavaa meikäläisen pienelle päälle. Naamattu oli alun perin aikuisten leikkikenttä, kunnes joku teki siitä nuorten leikkikentän. Facebook on jo lähtöjään liian julkinen koulun ja kodin yhteydenpitoon, joka itse on jo lähtöjään herkkä prosessi. Mieluummin teen blogin tai käytän rakasta kotivihkoa (tuttu jo 60-luvulta).

Opettaja lisää oppilaansa matin facebook kaveriksi. Matti tykkää, ja tönäisee leikkisästi opea. Liisakin lisää open kaveriksi. Sitten Pentti, Eetu, Ulla ja Antti. Lopuksi kaveripyynnön lähettää luokan räyhä, pikku-Jussi. Ope ei hyväksy kaveripyyntöä, etteivät Jussin vanhemmat näe open päivityksiä. Jussi ei tykkää, vanhemmat ei tykkää, pahennusta syntyy ja lopuksi opettaja on kaikkien mielestä surkea sekä tiettyjä oppilaita suosiva häijyläinen. Parempi ettei lisää oppilaita kavereikseen ja sanoo sen heille jo pyyntö –ruljanssin alussa. Näin säästyy monelta ongelmalta.

Tekijälläkin on oikeudet


Tekijänoikeudet ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan ne oikeudet, jotka suojaavat kenen tahansa henkilön tuottaman teoksen yksilöoikeutta ja omistamisen säilyvyyttä, esimerkiksi muusikon kappaleita, säveltäjän sinfoniat jne. Tuotetulla teoksella on ns. lähioikeudet, jotka kieltävät teoksen luvattoman levittämisen, tallentamisen sekä muun omistajuutta rikkovan toiminnan. Teos omistaa paitsi taloudellisia, myös moraalisia oikeuksia.

Selvällä Suomen kielellä: tämä video on jonkun oma, kohtele sitä hyvin ja luvan kanssa. Itse ainakin koen että tekijänoikeudet on välttämätön etuoikeus. Jokaisella on oikeus oman työnsä tuotokseen, ja sen luvaton vieminen on suora rikos. Tekijällä on oikeus määrätä mitä hänen teokselleen tapahtuu, se on hänen työnsä ja sitä tulisi kunnioittaa.

Ja nyt on aika tuntea piston sydämessä, sillä nykypäivänä kukaan ei enää tunne näitä oikeuksia. Netin käyttäjille on varsin tuttua musiikin lataaminen, videoiden luvaton katselu, elokuvien lataaminen yms. Ken ei ole tekijänoikeuksia rikkonut voi ensimmmäisenä heittää kivellä sitä onnetonta, joka näin on tehnyt useaan kertaan (varaa paljon kiviä). Netin maailmassa, jos vähänkin liian innokkaasti surffailee, rikkoo väkisin vahingossa näitä oikeuksia, halusi tai ei. Esimerkiksi youtube omistaa paljon sellaista videomateriaalia, joka ei noudata kaikkia ihanteellisen tekijänoikeuksia kunnioittavan materiaalin piirteitä, eikä kannata varmaan edes mainita googlen kuvahakua. Siitä huolimatta että näitä sääntöjä tulee itsekin rikottua, kannustaisin jokaista tiedostamaan nämä oikeudet ja toimimaan niitä kunnioittaen, vähintään tiedostaen kelle tämä kyseinen teos kuuluu. Fiksu ihminen ei levitä tällaisa ”herkkää” materiaalia netissä (and if you do, do it with dignity).

Yksityishenkilöille tekijänoikeuksiin ja materiaalin levittämiseen saadaan järkeä ”dont do it” – periaatteella, vaikka se ei käytännössä toimi, mutta entäs sitten opettajan näkökulmasta katsottuna? Miten opettajan pitäisi reagoida tekijänoikeuksiin?

Mielestäni tekijänoikeuksien viidakko sisältää opettajan näkökulmasta kaksi asiaa opetukseen: esimerkillisyys, sekä materiaalin käyttö. Omalla esimerkillään opettaja antaa ilmi, että millainen toiminta on tekijänoikeuksien sallivaa ja mikä ei. Teokseen kohdistuu sen ansaitsema kunnioitus, ja opettajasta tarttuu tämä asenne myös oppilaisiin. Kuulostaa helpolle. Materiaalin käyttämisessä opettajan on oltava tarkkana, käyttääkö hän luvattomasti jotain opetusmateriaalia oppitunnilla. Turvallisinta on käyttää oppikirjoja, opetusromppuja (mikä on melko retroa) tai netistä materiaalin levittämisen sallimia opetussivustoja. Ongelma iskee vastaan, kun niin mielellään haluaisi oppitunnilla esitellä jonkun hyödyllisen youtube – videon.

En kuitenkaan tekisi opettajana tekijänoikeuksista itselleni ongelmaa. Opettajan pitää vain ymmärtää miten materiaalia tulee käyttää oikein, ja toimia valtaosin sen mukaisesti. Paljon löytyy myös sellaista materiaalia, johon on lupa koskea, joten turha on asiasta tehdä ongelmaa. Toisaalta poikkeus vahvistaa säännön ja yhden youtube – videon näyttäminen on tuskin niin vakavaa, vaikka se tekijänoikeuksia rikkoisikin. Moni muusikko kuuntelee netistä työtovereidensa kappaleita samalla kun pienet nilkit ympäri maata lataavat hänen musiikkiaan. Turha on tästäkään ottaa siis liikaa paineita, voit huokaista helpotuksesta. Tärkeintä on ennen kaikkea opettajan järkevä suhtautuminen tekijänoikeuksiin, ja esimerkin näyttäminen. Asenne ratkaisee, sillä se tarttuu oppilaisiin.